Lumella

Mukavaa on ollut Jopoilla lumella. Retkipyörät on nimittäin talviteloilla ja Jopoo toimii talven ajan kaupunkkäytössä. Erityisesti toissaillan illalliselle kaverin luo polkiessa oli mukavaa polkea Koroisten peltojen poikki, jossa alustana toimi vain lumi. Lunta kun oli pakkautunut hiekkatielle riittävästi ettei hiekkaa lumen alta tuntenut. Talvipyöräily on muutenkin ihan lempialueitani pyöräilyssä ja pitäisikin tässä ottaa projektiksi käväistä saaristossa muutaman päivän lenkillä. Tai jossain muualla hiukka pidemmällä lenkillä kaupungin ulkopuolella.

Ensisilmäys Turun pyöräteihin

Turun pyöräteitä vaivaa hiukan sama tauti kuin Suomessa yleensäkin. Pyörätiet ovat varsin rikkonaisia ja pääosa sijaitsee laitakaupungilla. Keskustassa onkin Turun pyöräteiden suurin ongelma. Kantakaupungin kohdalla on verkostossa varsinainen musta aukko. Erityisen mielenkiintoista mielestäni on, ettei torille pääse pyörällä kuin yhdestä suunnasta, tämäkin väylä kulkee pitkin kävelykatua, missä pyöräilijöitä ja jalankulkijoita ei ole erotettu edes kistamaalauksella.

Erityisen harmillista keskustan pyöräteiden rikkonaisuudesta tekee se, että Turussa keskusta alueen kadut ovat erityisen leveitä. Ei tarvittaisi kuin uusi kaistamaalaus, niin liki jokaiselle kadulle mahtuisi sekä autokaistat, pyöräkaistat, parkkipaikat sekä niiden päälle vielä kävelytiet. Ei ole olemassa Turussa kuin tekosyitä sille miksi kaskustasta puuttuu pyöräilymahdollisuudet. Tilasta tämä ei todellakaan ole kiinni, eikä ne uudet kaistamaalaukset edes kustanna juuri mitään.

Positiivistäkin Turussa pyöräilynparissa on. Jokirantaa pyöräilee mukavasti, ja keskustassa kulkevista pyöräreiteistä tämä onkin ehkäpä paras. Lisäksi muutamissa risteuyksissä löytyy parkkiruutujen perästä pieni paikoitus alue fillareille. Muutenkin paikkoja minne pyörän voi jättää on varsin runsaasti.

Toivoa Turulla siis on. Väittäisinkin että Turun olisi kaunkirakentensa ansiosta suhteellisen helppoa nousta Suomen pyöräilypääkaupungiksi, mikäli kaupungin hallinnolla olisi hitunenkin tahtoa.

Muutoksia näkökulmiin

Blogi on ollut hetken taas tauolla. Syynä tähän on blogn muutto toiselle puolelle jokea. Eli tästä lähin blogissa tulee esiintymään retkipyöräilyn lisäksi hieman huomioita Turkulaiseen pyöräilyyyn liittyen.

Daisuke palasi kotiin

Meillä Pietarissa kolme vuotta sitten vieraillut maailmaa yhtämittaisesti yli 150 000 kilometriä polkenut Daisuke on vihdoin lopettanut retkensä ja saapunut Osakaan.

Alla olevan linkin takana toistaiseksi matkan viimeinen posti. Aavistuksen haikeaa todeta, ettei enää voi seurata tätä yhtä uskomatonta pyöräretkeä ja lukea tasaisin väliajoin tipahdelleita sähköpostipäivityksiä matkan varrelta.

http://blog.daisukebike.be/#post252

Talvitauolle

Nyt alkaa säät näyttää siltä että retkipyörä pääsee ansaittuun talvilepoon. Kesällä kilometrejä kertyikin aikalailla, erityisesti tietenkin Norjan reissun yhteydessä. Lisäksi ehdittiin saaristoon ja Tampereelle. Lähiseudulla kieppailtiin lisäksi pieniä viikonloppu retkiä.
Talveksi nyt kuitenkin olen päättänyt laittaa retkipyörän lepäämään ja odottamaan ensikevättä. Tämän vuoden osalta sillä on siis enää jäljellä perusteellinen puhdistus ja huolto.

Talviaika ei toki jää pyöräilyttä, vaan poljennan painopiste siirtyy Jopolle. Harmillista kyllä, Jopo on vanhempaa Suomalaista alkuperää ja näinollen 20” renkaalla johon ei ole juurikaan nastallista rengasta saatavilla.

XR?

Selailin tänään naapurin fillarihuollossa uusinta Schwalben kuvastoa. Yllätyksekseni Marathon XR rengasta ei enää kuvastossa ollut. Näin siis jäänee historiaan monen todella pitkän matkan fillaristin lempi renkaat.

Pyöräily Vladivostokissa

Tänä kesänä kokeilin pyöräilemistä Vladivostokissa, Venäjän kaukoidässä. Ei se ollut helppoa. Koko kaupungissa ei ole yhtä pyörätietä ja kaikki tiet ovat täynnä autoja. Vähäisiä kaupungin pyöräilijöitä pidetään hulluina.  Kahden viikkon aikana tapasin vain yhden pyöräilijän.

Pyöräilyä Vladivostokissa

Kilpisjärvi – Skibotn

Kilpisärveltä lähdettiin hyvin nukutun yön jälkeen kohti Skibotnia ja Norjaa. Luvassa oli rento päivä lasketella kohti jäämerenrantaa ja Storfjordia, jonka rannalla Skibotnin kylä sijaitsee. Ilma oli jo kirkas ja aurinko pilkahteli aina ajoittain.

Pyörällä Norjaan

Tämä ajopäivä osoittatuikin maisemiltaan yhdeksi hienoimmista. Heti alkuun Saanan vierustaa ja rajalle, maisemina kauniita tuntureita ja muutama luminen huippukin, vaikka elettiin heinäkuuta. Rajan jälkeen aloitettiin laskettelu pienen puron vartta kohti Skibotnia. Ajoittain puro seurasi tien vierustaa, toisinaan taas painui syvälle syömäänsä painanteeseen. Kallioista maisemaa ja vaivaiskoivuja reunustettuna lumisilla tunturinhuipuilla. Aurinkoa ja ajoittain ajelemista paitahihasillaan.

Teetauolla Norjassa

Pyöräilypäivän paras hetki

Puolenpäivän aikaan pidimme taukoa pienellä levikkeellä ja nautumme teetä, keksejä ja lämmintä auringonpaistetta. Taisi olla reissun ensimmäinen kerta T-paidassa. Ajaessa kuitenkin vielä toivoi pitkää hihaa viiman vuoksi. Päivällinen syötiin pienellä tunturiniityllä ja illaksi laskeuduttiin Skibotniin jossa tapasimme Norjalaisen tuttavamme tuttavan, joka majoitti meidät matkailuvaunussaan kyseisen yön. Illallinen ihaillessa auringonlaskua ja katsellessa kuinka pilvimassa alkaa kertyä tunturin huippujen ylle. Storfjord, Lyngenin alpit ja auringonlasku. Voisiko iltapalalle parempaa maisemaa toivoa.

Skibotn

Päivän poljenta noin 60 kilometriä alamäkeä.

Kaaresuvanto (Maunu) – Kilpisjärvi

Kaaresuannon jälkeen alkoivatkin maisemat muuttua hiljalleen sellaisiksi millaisiksi Lappi kuvitellaan. Puusto väheni ja madaltui, maisemat muuttuivat asteen avoimemmiksi ja näköalaa riitti suuntaan jos toiseenkin. Maasto alkoi kumpuilla ihan kunnolla ja mäen jälkeen edessä olikin jo toinen.

Päivän tavoitteeksi asetettiin Kilpisjärven saavuttaminen.

Puoliltapäivin alkoikin sitten edellisen päivän kiveniskemä herätellä merkkejä itsestään. Polvi alkoi kipeytyä ja samaa matkaa alkoi matkavauhti pudota. Ylämäkien kiipeäminen muuttui tuskalliseksi ja asiaa ei auttanut tieto, että ennen kilpisjärveä edessä olisi Muotkatakka, Suomen maanteiden korkein kohta.

Päivän mittaan pidimme liki tuplamäärän taukoja normaaliin verrattuna. Ja mikäpäs noissa maisemissa on taukoa pidellä. Edellispäivän loppumattomalta tuntunut suo vaihtui mielenkiintoisempaan tunturimaisemaan ja joenkin ajoittain kulkiessa tienvierustaa oli vaihtelua kiitettävästi.

Iltaa kohden kipu kuitenkin vain yltyi ja Muotkatakkaa lähestyttäessä tapahtui polkeminen enää Buranan avustuksella. Päivän viimeinen ponnistus olikin sitten nousu Muotkatakkaan. Nousua kannusti ohittava liki sadan motoristin kannustava torven toitotus. Huippu ja puuraja saavutettiin ja kiipeämisen aikana vihdoin väistyivät tieltä myös pilvet ja aurinko esittäytyi matkalla ensimmäistä kertaa.

Muotkatakasta kohti Kilpisjärveä lasketteli lopen uupunut ja kivun jo turruttama polkija.

Päivän tavoite kuitenkin saavutettiin ja palkintona odotti poronkäristys ja huone hotelli Kilpisjärvessä.

Matkailijoiden majoitusta

Eilissä päivänä poimin Belgialaisen pojan asemalta. Herra polkaisi Brysselistä Turkuun ja jatkaa huomenna junalla kohti Venäjää. Lupauduin säilyttämään hänen pyöräänsä Venäjänreissun ajan. Vanhalla Nishikillä oli Jack liikenteessä.

Majoitusta matkanvarrelle löytää Euroopassa helposti esimerkiksi seuraavien verkkosivujen kautta.

www.couchsurfing.com

www.hospitalityclub.org